Reittiluokitus

Reitit luokitellaan kolmeen vaativuustasoon ja merkitään seuraavilla nimikkeillä: helppo (lätt, easy), keskivaativa (normal, medium) tai vaativa reitti (krävande, difficult). Esteetön reitti merkitään joko esteettömän reitin merkillä tai vaativan esteettömän reitin merkillä.

Reittien luokittelu perustuu reitin vaativuuteen, kulkukelpoisuuteen ja opasteisiin. 

Luokituksen avulla retkeilijä voi vertailla eri reittejä ja valita itselleen sopivamman. Luokitus on voimassa vain sulanmaan aikana.

Esteetön reitti      ​​​​​​​    (kansainvälinen pyörätuolisymboli)

Esteetön reitti on ulkoilureitti, joka soveltuu sekä pyörätuolilla että rollaattorilla tai muulla välineellä liikkumiseen.

Esteetön reitti on kovapintainen eikä reitillä ole esteitä tai kuoppia. Reitillä on mahdollista liikkua itsenäisesti pyörätuolilla kelaten. Reitin kaltevuus ei ylitä normaaleja pyörätuolin käyttäjän ulkokulkuväylän kaltevuuksia. Reitin pituuskaltevuus on enintään 1:20 eli 5 % ja sivuttaiskaltevuus 2 %. Reitin leveyden pitää olla vähintään kaksi metriä.

Vaativa esteetön reitti     

Vaativalla esteettömällä reitillä on vaikeakulkuisia osia tai suurempia kaltevuuksia kuin normaalilla esteettömällä reitillä. Tasaisella osuudella voi olla pienehköjä kuoppia tai pehmeähköjä osia. Vaativalla reitillä varaudutaan kulkemaan avustajan kanssa tai sähköpyörätuolilla. Jonossa kuljettava polku on vähintään 1,5 metrin levyinen. Näillä kapeilla poluilla voi olla ohitus- ja kääntöpaikkoja. Rinnakkain kuljettavien polkujen leveys on 2–4 metriä. Sivuttaiskaltevuus on enintään 2 %. Itsenäisesti liikkuville näkövammaisille tarkoitetuilla reiteillä on polkujen reunoilla kaiteet, reunapuut tai vastaavia näkövammaisten orientoitumista helpottavia rakennelmia.