Ulkoilujärjestöjen avoin kirje Pohjoismaiden ministerineuvostolle
Hyvät pohjoismaiset ministerit. Me tarvitsemme urbaania ulkoilua.
Luonto ja ulkoilu ovat liima, joka sitoo Pohjoismaat yhteen. Vaikka itse ulkoilutavat ovat erilaisia - lintubongausta Tanskassa, veneilyä Ruotsissa, tunturivaelluksia Norjassa ja metsäretkiä Suomessa - on ulkoilu ja jokamiehenoikeudet yksi identiteettimme vahvimmista yhteisistä tunnusmerkeistä.
Kehitys kaikissa Pohjoismaissa on kuitenkin huolestuttavaa, sillä ulkoilualueet kaupungeissa ja niiden lähiympäristöissä ovat pikku hiljaa katoamassa ja täyttymässä rakennuksista. Samanaikaisesti näemme, että yhteiskuntaan on syntymässä uusi ja suureneva luokkakuilu. Ensimmäistä kertaa kuilu ei myöskään ole taloudellisista eroista johtuva, vaan se jakaa ihmiset terveisiin ja sairastaviin.
Pohjoismailla on kaikilla edessään samat haasteet. Siksi on myös johdonmukaista etsiä yhdessä hyviä ratkaisuja. Pohjoismaisessa Neuvostossa on erilaisia ohjelmia liittyen energiaan, ympäristöön ja luontoon. Mutta ulkoiluun liittyvä työ koskee edelleen metsien ja luontoalueiden suojelua – ei sitä, miten voisimme edistää luontoalueiden käyttöä. Tämän asian haluamme muuttaa. Toivomme pohjoismaista toimintaohjelmaa, jossa on konkreettiset päämäärät ja taloudelliset resurssit, ja joka tarjoaa puitteet siihen, että voimme yhteistyössä toimia saadaksemme yhä enemmän ihmisiä useammin ulos luontoon tulevina vuosina.
Luonto parantaa sinut
Lisääntyvä kaupungistuminen ja muuttoliike suurimpiin pohjoismaisiin kaupunkeihin tapahtuu ulkoilualueiden kustannuksella. Samanaikaisesti tiedämme, että lähialueiden vihreillä keuhkoilla on suora vaikutus yleiskuntoomme. Jos asuinalueelta on yli kilometrin matka lähimmälle viheralueelle, lisääntyy todennäköisyys huonoon terveyteen, liikalihavuuteen ja stressiin. Stressi riippuu myös viheralueilla käyntien lukumäärästä. Mitä useammin käymme ulkoilualueilla, sitä matalampi stressitasomme on.
Tutkimuksen mukaan ulkoilualueilla käynti ovat riippuvaista etäisyydestä näille alueille. Henkilöt, jotka asuvat kauempana kuin 300 metriä ulkoilualueesta, käyvät siellä harvemmin kuin lähempänä asuvat. Matka viheralueille vaikuttaa suoraan siihen, että asukkaat pääkaupunkialueilla viettävät vähemmän aikaa metsissä kuin muut kansalaiset.
Passiivisten ryhmien muodostuminen
Samanaikaisesti kun osa pohjoismaalaisista on aktiivisempia kuin koskaan aikaisemmin, näemme myös passiivisten ryhmien muodostumisen. Lasten ja nuorten passiivisuus on lisääntynyt nopeimmin.
Tanskalaiseen tutkimukseen osallistuneista lapsista vain 26 prosenttia oli ulkona joka päivä kesän 2009 aikana, mikä on 33 prosentin lasku heidän isovanhempiensa sukupolvesta. Myös vähemmistöryhmät liikkuvat liian vähän. Etnisistä tanskalaisista 12 prosenttia ei vieraile metsässä kertaakaan vuoden aikana, kun taas vähemmistöryhmien edustajista vastaava luku on 31 prosenttia. Tutkimus osoittaa, että eroavaisuus on kulttuuritaustainen, ja että yhteenkuuluvuus villin luonnon kanssa johtuu enemmän kulttuuritaustasta kuin erilaisuuksista iloita ulkona olemisesta.
Urbaania ulkoilua
Kaikilla täytyy olla mahdollisuus itse valita, miten he haluavat kokea luonnon. Passiiviset ryhmät eivät ensisijaisesti halua osallistua jääkiekkoharjoituksiin tai seiväshyppyyn. He toivovat lähimaastoon suuntautuvia yksinkertaisia retkiä. Siksi meidän on työskenneltävä saadaksemme ulkoilupaikkoja lähialueillemme ja satsattava matalan kynnyksen mahdollisuuksiin siten, että myös ne ryhmät, jotka nyt jäävät toimintojen ulkopuolelle, osallistuvat tulevaisuudessa ulkoiluun.
Ensinnäkin aluesuunnittelua on ajateltava kokonaisuutena siten, että vapaita alueita säilytetään myös asuinalueiden lähellä. Se tarkoittaa että koulu-, terveys ja liikenneviranomaisten on työskenneltävä yhdessä. Toiseksi meidän on saatava aikaan luovia ja aktivoivia toimenpiteitä, joilla houkuttelemme liian vähän liikkuvia ryhmiä osallistumaan, ja edelleen näiden toimenpiteiden on oltava lähialueilla.
Yhdessä kohotamme ulkoilun
Ulkoilu on hyväksi yksilölle. Hyväksi yhteiskunnalle. Hyväksi kansanterveydelle. Siksi meidän on yhdessä mietittävä uusia ratkaisuja, jotka vievät pohjoismaalaiset useammin ulos luontoon, ja meidän on jaettava tietomme ja kokemuksemme toistemme kanssa. Mutta toistaiseksi istumme kukin omalla mättäällämme - ja meillä on rajalliset mahdollisuudet levittää tehokkaita toimintatapoja toisiin Pohjoismaihin.
Kun Pohjoismainen Neuvosto tarjoaa resurssit ja konkreettisen toimintasuunnitelman ulkoilulle, me pohjoismaiset ulkoilujärjestöt avustamme tehtävässä tutkimuksen, tiedon ja toimintatapojen avulla. Näin Pohjoismainen Neuvosto voi päästä mukaan todella merkittävään yhteistyöhön. Meillä on voimaa. Yhdessä meillä pohjoismaisilla ulkoilujärjestöillä on takanamme viisi miljoonaa jäsentä. He ovat valmiina houkuttelemaan lapset, sairaat, vähemmistöt, sohvaperunat ja kaupunkilaiset puistoihin ja ylös puihin.
Ulkoilujärjestöjen Pohjoismainen verkosto
Suomen Latu, toiminnanjohtaja Eki Karlsson
Friluftslivet Fellesorganisasjon Norge, puheenjohtaja Dag Kaas
Friluftsrådenes Landsforbund Norge, puheenjohtaja Jan Oddvar Skisland,
Svenskt Friluftsliv, puheenjohtaja Stefan Nyström
Friluftsraadet Danmark, Kirsten Nielsen, varapuheenjohtaja