Retkeily Suomessa voidaan jakaa karkeasti neljälle eri tasolle. Useimmiten retkeilyharrastus alkaa helpoimmalta tasolta ja etenee porras kerrallaan sinne asti kuin tekee mieli.

[1] Päiväretkeily kesällä

Kesäinen eväsretki lähiluontoon ei vaadi erityisiä erätaitoja tai kovaa kuntoa, kunhan valitsee helpon reitin ja hyvän sään. Kun valitsee kohteekseen merkityn patikkareitin varrella olevan huolletun nuotiopaikan tai laavun, matkaan voi lähteä kuka tahansa. Yhtä lailla voi soudella tai meloa lähisaareen, tai pyöräillä läheiselle lintutornille.

Osa retkeilyreiteistä on jopa rakennettu esteettömiksi, eli niihin pääsee pyörätuolin tai lastenvaunujen kanssa. Päiväretkeily on ylivoimaisesti suosituin retkeilyn muoto.

Ylle pannaan säänmukainen vaatetus, omaan jalkaan mukavilta tuntuvat jalkineet ja reppuun evästä, juomaa, hieman varavaatetta ja vessapaperia. Mukaan otetaan myös varmuuden vuoksi kännykkä, kartta, kompassi, puukko, tulitikut ja laastaria ynnä muuta pientä ensiaputarviketta.

[2] Vaeltaminen sulan maan aikaan

Selvästi lisää vaikeusastetta tulee, kun lähdetään usean päivän kestävälle vaellukselle. Mukana on kannettava paljon enemmän varusteita, yöpyminen asettaa omat haasteensa ja sää ehtii reissun aikana vaihtua moneen kertaan. Viikon vaellus vaatii mutta myös antaa paljon enemmän kuin päiväretki. Omien kykyjen mukaan voi kulkea merkityllä retkeilyreitillä tai sitten haastavammin poluttomassa erämaassa.

Hyvä kunto on edellytys, koska viikon varusteissa on jo kantamista. Mutta kun päivämatkat ovat maltillisia, vaellus sopii normaalikuntoisille. Erätaitoja tarvitaan enemmän kuin päiväretkellä.

Viikon vaellukselle tarvitaan monenlaisia varusteita, kuten rinkka, teltta tai laavukangas, makuupussi ja -alusta, retkikeitin astioineen, vaatetusta, koko retken ajaksi riittävä määrä ruokaa sekä korjaus- ja ensiapuvälineitä.

[3] Hiihtovaellus kevättalvella

Talvea on etenkin pohjoisessa Suomessa puolet vuodesta. Pakkanen ja lumipeite toisaalta hankaloittavat, toisaalta helpottavat kulkua. Retkeily on talvella vaativampaa kuin sulan maan aikaan. Moni kesä- ja syysretkeilijä jättää talviretket kokonaan väliin. Etenkin kevättalvi on kuitenkin mitä mainiointa retkeilyaikaa ja maalis-huhtikuussa on suosituimmissa kohteissa varsin paljon retkeilijöitä. 

Parhaimmillaan hanki kantaa tai maastosta löytyy vanha latu tai kelkanura koko aiotulle reitille. Tällöin hiihtäminen on lähes yhtä helppoa kuin ladulla. Mutta keväälläkin hanki saattaa upottaa ja umpihangessa etenemiseen on varauduttava.

Metsäseudulla tarvitaan pitkät ja leveät metsäsukset, tunturiseudulla joko metsäsukset tai vaellus-telemark-sukset. Myös lumikengät ovat yksi vaihtoehto. Sauvoissa on oltava leveät sommat. Varusteet voi kuljettaa rinkassa tai ahkiossa. Makuupussin on oltava paksumpi kuin kesäpussi ja vaatetusta tarvitaan enemmän, muuten varusteet noudattelevat paljolti syysvaelluksen linjoja.

[4] Hiihtovaellus kaamosaikaan

Hankalimmillaan retkeily on alku- ja keskitalvella sekä kelirikkoaikaan myöhäissyksyllä ja loppukeväällä. Pohjois-Suomessa on keskitalvella kaamos ja päivän valoisa aika on lyhyt. Pakkasta voi olla 40 astetta eikä lumi vielä juuri kanna.

Kunhan on ensin kartuttanut muina vuodenaikoina erätaitojaan ja kokemustaan, kaamosaika on oivaa ja rauhallista retkeilyaikaa. Kaamosretkeilijöitä on hyvin vähän. Kun valitsee vaelluskohteekseen jonkun Lapin syrjäisistä erämaista, kelirikko- ja kaamosaikaan haasteita on vähintään kylliksi. Upottava hanki ja kova pakkanen vaativat melko kovaa kuntoa ja aiempaa talviretkeilykokemusta.

Varusteet eivät paljon poikkea kevättalvesta, mutta vaatetuksella ja makuupussilla on tarjettava 30-40 asteen pakkasessa. Keväällä taukotakki ei ole erityisen oleellinen, mutta keskitalvella se on tärkeä. Kämppävaellus autiotuvalta toiselle on huomattavan paljon helpompaa kaamosretkeilyä kuin telttavaellus. Erätaitojen merkitys korostuu, kun kaikesta on selvittävä mahdollisesti tuikeassakin pakkasessa.