Lähimetsistä erämaan kutsuun

Retkeilyllä on Suomessa vuosituhantiset perinteet. Nykyisin se on virkistäytymistä luonnon keskellä, irrottautumista arjen kiireistä sekä pyrkimystä harmoniaan ympäröivän luonnon kanssa - samalla se on myös terveysliikuntaa. Klassinen eräretkeily tapahtuu omin voimin: patikoiden, hiihtäen tai lumikenkäillen. Eräretkeilijä osaa arvostaa luonnon kauneutta, hän on luonnon suojelija, joka liikkuu luonnossa luonnon ehdoilla, sen rauhaa häiritsemättä.

Suomessa on seutuja ja kohteita, joita voidaan kutsua erämaiksi: laajoja metsiä, erämaisia järviä ja jokia, hiekkaisia kankaita, rämeitä ja soita, kallioisia kukkuloita, outamaita ja paljakoita, laajoja rannikkovesiä sekä rannattomia ulapoita. Kansainvälisessä luokituksessa erämaa määritellään alueeksi, joka on vähintään kahdeksan kilometrin päässä tiestä.

Ovatko sitten kansallis- ja luonnonpuistot erämaita? Suomen kansallispuistot ovat eri puolilla maata sijaitsevia luonnonsuojelualueita. Niiden ensisijaisena tehtävänä on luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen myös tuleville sukupolville. Samalla ne tietyin rajoituksin palvelevat myös retkeilyä.

Kotiseuduilta löytyy usein kohteita ympärivuotiseen retkeilyyn. Pohjoisemmaksi mentäessä vaatimukset eräretkeilijälle ja hänen varusteilleen kasvavat. Aloittelevan eräretkeilijän on suositeltavaa aloittaa tutustuminen Lapin vaativiin olosuhteisiin opastetusti, esimerkiksi Suomen Ladun opastetuilla vaelluksilla, joita järjestetään eri vuodenaikoina.

Retkeilyasiantuntija Suomen Ladussa: Tunturilatu ry

Eräretkeilytapahtumat Suomen Ladun tapahtumakalenterissa

Lajia harrastavat yhdistykset yhdistyshaussa

Retkeilytapahtumat Suomen Ladun tapahtumakalenterissa

Erävaelluksen SM-kisat Sodankylässä 28.-31.8.2008